Tätä katsoessa melkein näkee sen ensimmäisen päivänsäteen,matkallaan hämärän halki ja menninkäisen,hapuilevan,käsillään silmiään suojaten,aamusta lumoutunena,valosta
päivänsäteestä heräävästä,mailmaa avaavasta,tietään tehden sydämiin ja sieluihin
kauneudellaan lumoten kulkijan aikaisen,huokailevan
tietäen,hetken tässä olevan,käsillä,nyt
eilistä jo hetken kuluttua,niinpä
valoa ei jätä,seuraten,päivän jokaista hetkeä.